Helsinkiin kuuluu taiteiden yö: Taiteiden yönä 1992 Mark El-Zein vetäisi nimmareita kirjoihin, muistivihkoihin ja kalentereihin. Suomalaisessa kirjakaupassa. Taiteiden yö oli, ja on yhä, ilmainen suuri tapahtuma Hesulissa, jolloin on ilmaisia pääsyjä monenmoiseen taidekenttään, ja matalaa kynnystä.
90-luku oli poikakalenterien aikaa, jossa hedonistiset könsikkäät nauttivat omasta kehostaan, ja sen vaikutuksesta, palvonnasta. Kuvat olivat taidekuvia, tai huumoria. Tai jotain siltä väliltä. Markin mustavalkoiset kuvat olivat nautittavia. Poikakalenterit olivat raikas tuulahdus seksistisiin naisia esineellistäneisiin kalentereihin, joita roikkui rasvaisina huoltoasemien korjauspuolella. Gay-kalentereita miehistä oli kyllä, monenkinlaista. Mutta tällaiset ns. matalan kynnyksen kalenterit puuttuivat, matalan siksi, että ne eivät olleet loukkaavia, miehillä oli oma nimi, ja oma brändikin. Olin mm Cliftersin, Frederikin ja Mister Finlandin yhteisellä keikalla, olikohan Adlonissa. Otin kuviakin, tietty. Frederik lauloi Tahdon takoa sun markkinarakoa, Jaana Rinteen sanoituksia, kuten nuo alkuaikojen Clifters-veisutkin. Clifters teki cover albumin kuten Seksi on in, se taisi olla Whon The Kids Are Allright. Ja oli mukavan saada vaihteeksi Mister Finland.
#taiteidenyö1992 Muistelin tätä mm ensimmäisenä koronavuonna 16. maaliskuuta 2020
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.