Onko se #Lenin? Vai vieläkin pahempaa eli museossa

Ei, se ei ole Rolling Stones... Lainaan tässä Tuula Amberlaa. Kuinka peräläiset suomalaiset pelkäsivät ensin kommunismia sitten rokkenrollia. Tässä Teoksessa Jani Leinonen on luonut jotain täysin uutta, ilme vaihtuu. Lumialla otettu kuva, tosin pitkä ja pysty. Lisää kerroksia ja Leninin ja kommunismin demonisoinnista lisää tervaa, höyheniä ja löylyä kiukaille, ja Sympathy for Devil.... Julkaistu 23.1.2016 klockan 17.05.

Onko se #Lenin? Vai vieläkin pahempaa 😆 #cheeky #genius #JaniLeinonen ❤ #Kiasma #disobedience pic.twitter.com/Lk47BxirVu

— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 23. tammikuuta 2016

Onko se Lenin? Vai vieläkin pahempaa, onko se Rolling Stones

Kauan eläköön Kansallismuseo 100 vuotta! Ei mitään kuoripoikia! 2016:

 Kaukana kavala maailma! Portailla Mieskuuro eli Mieskuoro Huutajat. On stairs stars men choir  Screamers. Shouters. Very loud serious funny men. Suomeksi: Kauan eläköön Kansallismuseo 100 vuotta! Long live finnish National Museum! Today 31.01.2016 100 years of young. Ei mitään kuuropoikia? Huutajat lauloivat niin että itketti. Suomi on sellainen lintukoto joka on mahdollistanut monen kirjailijan nälkäkuoleman ja kurjuuden. Julkaistu 31.1.2016 klockan 16.41:

Syys..... retkellä. Autumn voyage, 2016:

Tämä on minun Suomeni. Helsinki on venyvä pikkukaupunki ja tasa-arvoinen pääkaupunki. This is Finland, too. Ruska, autumn colors. At Töölönlahti bay, park, waters, playground, Töölönlahdella, puistossa, leikkikentällä. Uutta keskuskirjastoa rakennetaan, they are building new central library. Suomen kirjastot ovat maailman parhaita. Finnish libraries are best in the world. Feeling blue might means also that we are dreaming, and walzing in the sky, like in Marc Chagall painting... Sininen hetki, unen hetki, unelmoinnin, tanssia valssia sinisellä taivalla, Chagallin maalaamana mana... Julkaistu

11.10.2016 klockan 13.38:

Linnunlaulu ja Linnanmäki heijastuvat Töölönlahteen

tähän rakentuu uusi upea kirjasto.

suuri hauki heijastuu musiikkitalon pilviseiniin

tässä kiipeilypuun tasanne, kovasti pupun näköinen

Kumpulan kyläjuhlat: Honey B Family, 2016:

Honey B & T-Bones ja koko perhe whole Family, Honey B Family päätti settinsä huikeaan Seven Nation armyyn.. Kumpulan kyläjuhlat järjestettiin eilen 25. kerran.  28.5.16. Kumpulan kyläkarnevaalit 2016. Satu Ylavaara Photography, Satu Ylävaaran valokuvia, Kumpula village party.

Satu Ylavaara Photography,  Satu Ylävaara Photography, 

Satu Ylävaaran valokuvia, 

valokuvaaja Satu Ylävaara, photographer Satu Ylavaara,

 Satu Ylavaara Portfolio, Satu Ylävaara työnäytteet

#SatuYlavaaraPhotography

#SatuYlävaaranvalokuvia

#valokuvaajaSatuYlävaara

#photographerSatuYlavaara

und

#Kumpulankyläjuhlat

#Kumpulankyläkarnevaalit

Uusi urpaani Helsinki: Kalasatama Kurvi, 2016:

Uusi urpaani Helsinki: Kalasatama, Suvilahti, Kurvi, alue nimeltä Teurastamo; niin, elämme Kurt Vonnegutin ennustamaa aikaa, mutta silti on ihanaa, ettemme elä enää Kekkoslovakiassa, vaan meillä on Sideways, Flow, Tuska, festivaaleja, uutta musiikkia, vaikeata musiikkia, elokuvia, genrejä, alalajeja, yhteistä tekemistä, Night Visions, Season film festival, Rakkautta ja Anarkiaa, Helsinkipäivä, museopäivä, taiteiden yö, kyläjuhlia, cross overeita, block partyjä, korttelijuhlia, Sakura ja Hanami...

      Ja pullollaan pyöräileviä vihreitä kommunisteja, jotka parantavat maapallon lisäksi myös lähialueita. Villiyrttejä, joita ei pelkästään polteta. Virkkausta. Kirjahyllyjä. Kirjoja. Kierrätyspisteitä. Kirppispäiviä. Puu-Vallilaa. Mielenosoituksia ja sananvapautta ilmaista mieltään yleensä rauhallisesti rauhan ja väkivallattomuuden, ja tasa-arvon, ja vammaisten oikeuden ja itsenäisyyden puolesta, ydintuhoa ja natseja vastaan. Ilmaista ruokaa - mutta ei aseita. Tempauksia. Träshmetalli-farkkuliivien kokoontumisajot. Uusi urbaani Helsinki. Saunakulttuuri. Kuvissa myös Hertsika, Herttoniemi, Roihis, Roihuvuori ja Itis, Itäkeskus, itä-Helsingin ihmeitä ja esimerkkejä, kasvukeskuksista ja ostoshelveteistä, joissa kuitenkin tasa-arvo on se tärkein arvo: kauppakeskus joka on kaikille avoin - sehän on hyvää kauppaa--- Julkaistu 20.6.2016 klokkan 15.24:

Save Suvilahti! Yksi mukavimmista paikoista Helsingissä on Suvilahti, jossa saa rauhassa kävellä sisäpihalla ja jalkakäytävällä jäämättä pikkuauton alle. Siellä on mm skeittiparkki ja ilmaisia konsertteja ja tapahtumia

Save Suvilahti! Yksi mukavimmista paikoista Helsingissä on Suvilahti, jossa saa rauhassa kävellä sisäpihalla ja jalkakäytävällä jäämättä pikkuauton alle. Siellä on mm skeittiparkki ja ilmaisia konsertteja ja tapahtumia. Miekkareita ja kylätapahtumia, tivolia ja sirkusta, myös maksullisia keikkoja kuten  Disneyland After Dark oli mainio. Sisätiloissa on baaria ja kahvilaa. Olen ollut Suvilahdessa myös katsomassa Red Nose Companyn näytelmää ja osallistumassa namibialaisen elokuvan festivaaleille. Siellä on jatkuvasti muuntuvat graffitit. Siellä on ollut festivaaleja mm Flow, jossa olen nähnyt starboja tyyliin Iggy Pop, Blixa Bargeld, Nick Cave, Kraftwerk, Litku Klemetti, Morrissey, New Order, Läjä Äijälän proggista. Siellä on ollut myös uusia nimiä, nuoria naisia. Joiden taiteeseen on ollut mukava tutustua. Esim vuosina 2013 ja 2016, vai miten ne menikään. Siellä Kaasukelloilla on ollut myös elokuvafestivaalia, kuten Rakkautta ja anarkiaa, jossa näin Hytti nro 6:n tähtien alla, siis ulkoilmassa, ja myös Night Visions ja Pop Up Kino Helsingin häppeningissä Kino GASissa oli Helsingin-ensi-illassa Gaspar Noén LUX AETERNA ja alkukuvana Ilja Rautsin NIGHT OF THE LIVING DICKS -lyhäri. 

Tapahtumapaikkana se on vertaansa vailla, Kalasataman metrosta on lyhyt kävelymatka, se on kaikille avoin ja matalan kynnyksen paikka. Jossa saa vain olla, ei tarvitse kuluttaa rahaa, vaan voi hengittää. Kuvata vaikka graffiteja.

Jostain syystä tämäkin kulttuurin ja vapaan olemisen paikka halutaan tuhota, ja päälle rakentaa jotain hirveätä hotellia ja konferenssikeskusta. Ei.

Ei.

Se ei käy. Niitä on Hesassa jo liikaakin. Mielenosoitus Suvilahden tuhoamista vastaan, silivuplee:

Suvilahti! ❤️

#SaveSuvilahti

#TilaaKulttuurille

#SuvilahtiSkatePark

#Suvilahti

Kaunista Helsinkiä läpi kävelemässä, sekä ratikassa istuen; jugendia, tiukkailmeisiä pöllöjä, Eirasta, Ullanlinnasta Kaivopuistoon

Kaunista Helsinkiä läpi kävelemässä, sekä ratikassa istuen 26. toukokuuta 2023: Yksityiskohtia, oviaukkoja, korkeita aitoja, jugendia, tiukkailmeisiä pöllöjä. Helsinki. Eirasta, Ullanlinnasta Kaivopuistoon.

Plastic Pony 30 vuotta -näyttelyssä viimeistä päivää 21.10.2021. Galleriakierroksella Galleria Longassa

Plastic Pony 30 vuotta -näyttelyssä viimeistä päivää 21.10.2021.Kalasatamassa tuuli
kovin. Galleriakierroksella Galleria Longassa tänään viimeistä päivää PLASTIC PONY 30 vee. Väriä syksyyn, nostalgiaa silmille, ihana aikamatka. Joka jatkuu... 21.10.2021. Täällä Helsinki, Kalasatama. Ei Washington. (julkaisin aiemmin Popkulttuuria-blogissani)

näyttelyn teokset olivat pieniä, mutta Plastic Ponyn henki oli vahva

Jos näiden muovisten ponien alku oli vuonna 1991, niin nyt on kulunut 30 väririkasta vuotta. Laman keskellä värikäs, ironinen, kenties poliittinen, ekologinen, ainakin taiteellinen, kokeileva, leikkivä, provosoiva kollektiivi, ryhmä pukeutui omin tavoin, eikä pelkästään raveihin siis reiveihin, kuten jotenkin ameriikassa ja manchesterissa oli kulttuuri, että kummallisesti, kekkuloivasti ja näyttävästi pukeudutaan vain viikonlopun yökerhoihin, niin tämä poppoo oli sitä 24/7. Laman keskellä Kekkoslovakiassa, tai ehkä jo siitä irtaantuneena, maamme tarvitsi värejä, diversiteettiä, eikä ummehtunutta menoa, mutta oli itse hieman ujohko. Aloittamaan vallankumouksia. 1970-1980-luvuilla oli punk ja post-punk, ja futuristit, uusromantikot ja gootit mustine huulineen, ja he rakensivat oman klubikulttuurinsa, valtasivat omat paikkansa, olivat yhteisö. Niin 90-luvulla oli värin aika, räikeiden värien, joita kyllä skimbaajat ja sambaajat käyttivät neonvärejä lumiurheiluissa ja kuumissa kansantansseissa, mutta myös nämä ponyt. 

 Nostalgoin tällä viikolla mm päättyneessä Plastic Pony 30 vuotta -näyttelyssä. Itse en kollektiivissa esiintynyt, mutta kuvasin, eli meitä tallentajiakin tarvitaan, kuten sanoi toinen pääjehuista Pete S, joka myös sattui paikalle. Sopivasti.

Nostalgoin tällä viikolla mm päättyneessä Plastic Pony 30 vuotta -näyttelyssä. Itse en kollektiivissa esiintynyt, mutta kuvasin, eli meitä tallentajiakin tarvitaan, kuten sanoi toinen pääjehuista Pete S, joka myös sattui paikalle. 

Tässä valokuviani, diojani ja skannauksiani, joita ei siis tuossa näyttelyssä: 

Kappale kauneinta Helsingin kinky-historiaa 90-luvulta dioissani: Plastic Pony. #plasticpony #kinkyhelsinki #helsinki #underground kylä ennen oli paremmin...

Kuvasin Plastic Ponyjä diojen lisäksi myös filmille, kuten tässä

Pete, Joona ja Roosa Lepakon kahvilassa, huhtikuussa 1992. Plastic Pony. 

Tässä purkkamainen pääsylippu:

Valokuvat © Satu Ylavaara Photography 2021, © Satu Ylavaara Photography 1994, © Satu Ylavaara Photography 1993 ja © Satu Ylavaara Photography 1992, paitsi tietenkin nuo näyttelyn seinillä olevat.

En enää muista mitä kaikkea soi sessioissa, mutta ehkä ABBA, Baccara: Darling, Aqua: Barbie girl, Madonnan Erotica-levy.

Ison diskopallon kimalluksessa, tilassa, jossa sait vapaasti olla se, mitä olet, pukeutua miten haluat,

 ironisesti, hedonisesti, provosoivasti soi kyllä taustat.

Juttu ja kuva tuoreimmasta Voima-lehdestä 08/2021.

Mukavaa mennä katsonaan näyttelyä, jäseniä olenkin kuvannut 90-luvun häppeningeissä

Sosialistisesta mediastani 1992-2021:

Kappale kauneinta Helsingin kinky-historiaa 90-luvulta dioissani: Plastic Pony. #plasticpony #kinkyhelsinki #helsinki #underground kylä ennen oli paremmin... pic.twitter.com/CSaXPZT8L7

— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) June 23, 2019

Plastic Pony Longa-galleriassa Kalasatamassa 1.-21.10.2021 ke-pe 12-18, la-su 12-16. Tukkutorinkuja 6,00580 Helsinki.

Juttu ja kuva tuoreimmasta Voima-lehdestä 08/2021.

Mukavaa mennä katsonaan näyttelyä, jäseniä olenkin kuvannut 90-luvun häppeningeissä pic.twitter.com/JWleGj0xDk

— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) October 2, 2021