torstai 24. toukokuuta 2018

Me tulemme tappamaan isänne. Elikkä Ateneumin taidemuseossa Adil Abidinin näyttely

Tuskan ja tragedian naamioita. History wipes 05.04.2018 oli Ateneumin taidemuseossa Adil Abidinin näyttely, jossa korostui taiteen kerrokset, merkitykset, ja myös vastuu. Nykyään. Totuuden jälkeisenä aikana. Sotien, puhdistusten aikana. Kuka saa tehdä taidetta? Nykyään sitä saa tehdä useampikin sukupuoli, eikä pelkästään etuoikeutetut valkoihoiset. Miehet. Mestarit.

Teos We came to kill your father voisi olla nykytaiteilijan, joka pyyhkii vanhoilla parroilla lattiaa ja luo railakkaasti tahi rajusti uutta. Isänmurha ja hajurako vanhoilliseen vanhaan kaartiin, edelliseen sukupolveen, joka on niin konventionaalinen, eikä jaksa keksiä mithään uutta...

Mutta taustalla on oikean elämän lause, meidän Suomestamme sadan vuoden takaa, lause jonka lahtarit lausuivat. Suomen sisällissota vuonna 1918, sekä tietysti myös Irakin ihmisten tuhoaminen.

History wipes, historia joka pyyhitään pois muistista, historia, joka kiilotetaan. Kenen tarina kerrotaan?





Pleksilasiset naamiot, maskit ja häpeänaamiot, klasiset naamiot voisivat viitata sadomasokismiin, fetisismiin ja muihin alakulttuureihin, joihin itse tuntee vetoa, ja on halunnut valita. Mihin pukeutua.

Olen vieraillut mm Tallinnan  kidutusvälineiden museossa.

Mutta näiden pohjana oli oikeat häpeän naamiot, joita saddami pakotti hävinneen jalkapallojoukkueen t vastaavan käyttämään. Sairasta.



Tämän kuvan koko on 666 pistettä. 

Reliikit, tragedian naamiot




Arkisto, 2018, Archive




Mitä tapahtuu poliittiselle korrektiulle? 



Museokierroksen jälkeen siirryin katsomaan näytelmää Vanhat mestarit, joka oli siis Atskin tiloissa. Klassikkojen huoneessa.





Kuviani Instassa:


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.