Onko näyttelyllä kauhuromanttisempaa nimeä kuin suudelma hautuumaan portilla. Kuin suoraan nuoren nero Mary Shelleyn elämästä. Taide. Galleriakierroksella 2024: Slotte. Joel Slotte: A Kiss at the Cemetery Gate, Galleria Anhava, 8 Aug – 1 Sep 2024. Syssyn ja loppukesän taidekierroksilla, ja muutenkin kierroksilla, Slotten näyttelyssä. Tuokiokuvia, ihmisiä, jotka ovat pysähtyneet miettimään, ilman tupakkaa. Närkästyneitä hirviöitä. Vakavia, tyynejä, arkena, mietteissään. Puuvärin pehmeys, öljyfärityöt. Hetkiä jolloin ei katsota kameraan. Nikon D40-kuvat © Satu Ylävaara Photography 2024:
Taustaa Anhavan sivulta:
" Galerie Anhavalla on ilo avata syyskautensa Joel Slotten lempeän hurjalla yksityisnäyttelyllä Suudelma hautausmaan porteilla. Joel Slotten teosten fokuksessa eivät ole vahvat menestyjät tai kiiltävät sankarit, vaan niissä huomio kiinnittyy monimutkaisiin altavastaajiin, kolhiintuneisiin pohdiskelijoihin ja väsyneisiin juhlijoihin. Maalauksiin kerrostuu saumattomasti keskiaikaisia ritareita, kasvimytologiaa, falafelrasvaisia sattumuksia ja risukkoisia death metal -logoja. Vehreistä puutarhoista ja nuhjuisista pyöräkellareista liikutaan luontevasti taidehistorian hämärään, universumin laidalle ja hautausmaan porteille.
Autofiktioksikin kuvaillut muotokuvat sysää usein alulle jokin tosielämän arkinen hetki tai havainto – omaan häkkikomeroon murtautumisesta aiheutunut häpeä, kastuminen kesäfestivaaleilla tai ystävän kanssa jaettu ilta nuotion äärellä. Näistä kokemuksista ja omista sekä hänelle läheisten kasvonpiirteistä Slotte muovaa symboliikaltaan reheviä, merkityksiltään tiiviitä, katseeltaan empaattisia ja yksityiskohdiltaan hengästyttäviä kuvaelmia. Suurista maalauskankaista pienempiin puuväripiirroksiin siirryttäessä värit muuttuvat entistä hapokkaammiksi, hahmot satumaisemmiksi ja viiva armottomammaksi.
Slotten maalauksissa rauhattomat ja ristiriitaiset hahmot ovat saaneet nenilleen ja puolustautuvat nyt maailmaa vastaan piikein, suojamuurein tai vaipumalla omiin ajatuksiinsa. Piirteet ovat rosoisia, katseet saavuttamattomia, kuitenkin samaistuttavia. Loputon viitta ja ulvovat kynttilät -teoksen hahmo yrittää ankkuroitua fantasiaan pukeutumalla naamiaiskaupan viittaan ja hattuun. Taustan kummitusskenaario tuntuu turvallisemmalta kuin todellinen maailma (jonka tuhoista muistuttaa roskapöntön kylkeen liimattu Elokapinan tarra).
Kuviin uppoutumista voimistaa niihin vangittujen hetkien, sävyjen, hajujen, makujen, tuntojen ja tunnelmien tarkkuus – huulten väliin imeytyvä spagetti lähestyvän sateen tuoksussa, muovisen puutarhatuolin lähmäinen pinta kirpeinä riippuvien omenoiden alla, kelmeän metron huminassa suupielillä valuva makea nektariini, tummassa metsälammessa uimariin iskeytyvä oivallus, kuin salama, joka polttaa otsaan arven. Ympäröivät kasvit ja kuviot toimivat karttamerkkeinä hahmojen mielenmaisemiin. Bändipaidoissa säksättävät nimet kuten Sonic Poison ja Witch Vomit. Käsivarsien tatuoinneissa rauniot savuavat ja sydän vuotaa. Pihlaja, tarkkailijan kasvi, reunustaa prekariaattikeijun puuhia taustan ikkunattoman satulinnan kadotessa yhä kauemmas.
Yksinäisistä harhailijoista ja epätoivon pilkahduksista huolimatta näyttelyn romanttinen nimi vihjaa löydettyyn yhteyteen, toisen kohtaamiseen, yksinäisyyden lakkaamiseen, edes hetkeksi. Naarmuinen, haarniskoitu hahmo pitelee yhä hellästi (häntä aiemmin pistänyttä?) ruusua ja vihreäksi hapettuneen pronssihahmon kädet laskeutuvat tuomaan lohtua viskinhuuruiseen murheeseen.
-Oona Latto
Joel Slotte (s. 1987, Kokkola) asuu ja työskentelee Helsingissä. Hän valmistui Kuvataideakatemiasta 2016. Vuonna 2021 Slotte valittiin Vuoden nuoreksi taiteilijaksi. Hänen töitään on nähty lukuisissa yksityis- ja ryhmänäyttelyissä, viimeisimpänä Turun taidemuseon laaja yksityisnäyttely keväällä 2024. Nykytaiteen museo Kiasman kansainväliseen ARS22-näyttelyyn Slotte valittiin mukaan yhtenä harvoista suomalaistaiteilijoista. Slotten teoksia on hankittu moniin merkittäviin julkisiin ja yksityisiin kokoelmiin Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa, mukaa lukien Helsingin, Tampereen ja Turun taidemuseoiden, Nykytaiteen museo Kiasman, Jenny ja Antti Wihurin rahaston ja Pro Artibus -säätiön kokoelmat. "
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.